Satinista

Tiedän tämän aiheen puhututtavan erityisesti vihreällä foorumilla, mutta PYYDÄN, että annatte minun elää elämääni myös blogin kautta ilman, että minun tarvitsee joutua teidän hampaisiinne. Jos on asiaa, kommentoikaa tai lähettäkää sähköpostia. Todennäköisesti osaan vastata paremmin kuin muka asioista tietävät ht.nettiläiset jotka kommentoivat lähes kaikkien asioihin tilaisuuden tullen melko kärkkäästikkin. En todellakaan kaipaa sellaista ja jos sinne nyt pyynnöistäni huolimatta ketjua nousee kuin sieniä sateella, voin toki tarvittaessa nostaa kunnianloukkaussyytteen, jonka olisin voinut nostaa jo kauan sitten. Ajattelin kuitenkin aikaisemmin olla kiltti ja jättää asiat omaan arvoonsa. :) Kiitos!

Todennäköisesti kaikki lukijoistani tietävät vaikeuksista, joita minulla on ollut Satinin kanssa ja on edelleenkin. Ellei sinulla ole mitään hajua, lue ensin Satinin omalta sivulta historiaa osio ja jos joku jää epäselväksi, kysy (mutta älä anonyyminä ;D)!

Laihislainen illan hämärinä  tunteina..

Haluan aloittaa postauksen kiitoksella. Satin on kasvattanut minua paljon ihmisenä. Olen oppinut, että aina ei todellakaan pääse helpolla ja tulee vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Olen oppinut olemaan sinnikäs, kuuntelemaan vinkkejä, olemaan nöyrempi ja avoimempi vaihtoehtoja kohtaan. Olen oppinut pyytämään apua! Olen oppinut sietämään paskapuheita ja olen oppinut suunnittelemaan kaikkea vaihtoehtoista toimintaa ponin liikuttamiseksi. Olen oppinut paljon ja tulen takuulla saamaan siitä paljon apua tulevaisuudessa. Olen siis hyvin paljosta kiitollinen tuolle itsepäiselle ja voimakastahtoiselle ponille, joka on aikanaan oppinut paljon liian hyviä temppuja ;)

Tavoitteenani minulla on joku päivä vielä onnistua hyppäämään sillä edes pienen ristikon ja käydä onnistuneesti maastossa. Ristikon hyppääminen kuulostaa realistisemmalta tavoitteelta kuin käynti/käynti-ravi maasto, sillä maastakin käsin maastoillessa löydän meidät molemmat turhan usein ojan pohjalta. Lisäksi ajatus maastossa seikkailemisesta on vähän karmiva, siellä kun autot lisäävät turhan paljon lisää haastetta. Mutta ehkä vielä joku päivä onnistumme.. Kumpaakaan näistä, esteen hyppäämistä tai maastoilua ilman taluttajaa, en ole tehnyt vielä kertaakaan Satinilla. En ole myöskään kertaakaan laukannut sillä oma-alotteisesti, vain silloin kun poni on minulta ryöstänyt. Lähtökohdat kuulostavat siis aika kehnoilta, eh?

Tästä voi tarkkasilmäiset huomata vahvan ulkokäden.

Rehellisesti voin sanoa, ettei Satin ole yhtään tyyliseni poni. Se reagoi ylöspäin, on pohkeille hidas ja vahva suustaan. Muutoinkin se on vähän jyrä, josta en pidä yhtään. Sitä pitää ratsastaa täysin eritavalla (ainakin tällä hetkellä..) kuin muita ratsastamiani hevosia ja en pidä siitä tavasta yhtään. Joudun pitämään sen kanssa ulkokäden vahvana ja kokoajan vahvan tuntuman suuhun. Sen kanssa ei voi antaa keskityksen herpaantua hetkeksikään ja selässä pitää olla kokoajan tukevasti mutta rennosti pysyäkseen siellä jos poni päättää keksiä jotain. En pidä siitä, että "joudun" ratsastamaan ponilla johon en pysty luottamaan yhtään. Se on melko stressaavaa ja hermoja raastavaa. Ei yhtään tyylistäni. Voin sanoa, että 3v vanhempana, taitavampana ja viisaampana en koskaan ostaisi itselleni lähellekkään Satinin kaltaista ponia!

Virhe on kuitenkin tapahtunut ja poni on pihassa seissyt pian tasan kolmen vuoden ajan. Ja emme ole edistyneet mihinkään.. Olen onnistunut vain aiheuttamaan sille kaviokuumeen (okei, olen nykyään senkin osalta viisaampi, mutta tuon kokemuksen olisin voinut mielelläni jättää väliin)! Mutta jos tästä olisi suunta ylöspäin? Alaspäin todennäköisesti emme ainakaan voi mennä :)